Historia
Alkuvuosien aikaansaannoksia
Wrightiläisellä kaudella eli vv. 1887 - 1903 ei työväestöllä juurikaan ollut mahdollisuuksia vaikuttaa yhdistyksen toimintaan. Silti yhdistys sai aikaan ja alulle monia merkittäviä asioita:
Vuodesta 1891 alkaen yhdistys ylläpiti lukutupaa, jonkin aikaa kahtakin. Lukutuvissa jäsenet voivat käydä lukemassa päivä- ja aikakauslehtiä, joita enimmillään tilattiin vuosittain tupiin useita kymmeniä vuosikertoja. Lukutuvissa kävi paljon väkeä. Sen lisäksi, että kävijät saivat lehdistä monipuolisesti tietoa, heillä oli oivallinen tilaisuus vaihtaa mielipiteitä siitä, mitä maassa ja maailmalla tapahtui. Oman kirjaston yhdistys sai v. 1906.
Yhdistyksen tiloissa kokoontui vuodesta 1891 lähtien kerran viikossa puhujaklubi. Klubin kokoukset olivat hyviä kouluttautumistilaisuuksia, sillä niissä pidetyt puheet ja esitelmät olivat alustuksina keskusteluille ja esitysten tasoa myös arvioitiin perusteellisesti. Lyhyitä katkoksia lukuunottamatta puhujaklubitoiminta jatkui kolmisen vuosikymmentä.
Ohjelmallisia iltamia järjestettiin paljon alusta pitäen. Niiden pääasiallisena tarkoituksena oli varojen hankkiminen muuta toimintaa varten, mutta samalla ne antoivat kehittäviä esiintymismahdollisuuksia niin näytelmien harrastajille kuin puhujillekin.
Wrightiläisen kauden merkittävin saavutus oli oman talon, Torpan, rakentaminen Länsipuistoon. Rakennus valmistui kesällä 1893 ja oli vuosikymmeniä työväenyhdistyksen ja laajemminkin työväen keskeisin kokoontumispaikka Porissa. Myöhempinä vuosikymmeninä Torpan tanssit olivat hyvin suosittuja kaikissa kansalaispiireissä. Vanhan Torpan paikalle valmistui uudisrakennus v. 1974. Kiinteistö myytiin v. 1993. Sen jälkeen yhdistyksen kokoustiloina toimi avara ja viihtyisä kerrostalohuoneisto Yrjönkatu 7:ssä. Tänään Porin Työväenyhdistys toimii katutasossa Nortamonkatu 3:ssa, Rojohoppen talossa. Uudet tilat otettiin käyttöön 1.5.2008.
Työväestö otti yhdistyksessä vallan 1903
Luokkatietoisuus työväestön keskuudessa alkoi kasvaa 1890-luvun puolivälistä lähtien. Erityiseksi käännekohdaksi muodostui Suomen työväenpuolueen perustaminen v. 1899. Yhdistyksen työläisjäsenet olisivat halunneet, että yhdistys liittyisi puolueen jäseneksi, mutta porvarit pystyivät estämään sen. Tarkasta seulasta huolimatta yhdistykseen pääsi jäseneksi v. 1902 muutamia tunnettuja työväenliikkeen miehiä, kuten Eetu Salin. Saman vuoden elokuussa hänet valittiin myös yhdistyksen johtokuntaan. Huhtikuussa 1903 pidetyssä vuosikokouksessa johtokuntaan valittiin kuusi uutta jäsentä, jotka kaikki olivat työväenaatteen kannattajia. Kun työväkeä edustavat Eetu Salin ja Isak Lehtonen olivat johtokunnassa jo entuudestaan, oli johtokunnan kymmenestä paikasta nyt kahdeksan työväen hallussa. Yhdistyksen historiassa alkoi uusi aika: valta oli siirtynyt työväelle. Se näkyi kaikessa toiminnassa. Yhdistys liittyi Suomen työväenpuolueeseen ja kun tämä elokuussa 1903 Forssassa ryhtyi nimellä Suomen Sosialidemokraattinen Puolue noudattamaan kokouksessa laadittua sosialistista puolueohjelmaa, myös Porin Työväenyhdistys omaksui linjakseen sosialidemokratian.
Porin Työväenyhdistyksen kautta Satakuntaan kymmeniä työväenyhdistyksiä
Porin Työväenyhdistys lisäsi v. 1896 sääntöihinsä pykälän, joka oikeutti sen perustamaan alaosastoja. Tämän pykälän nojalla yhdistys vahvisti Pihlavaan, Reposaareen, Luvialle, Ulvilaan ja Eurajoelle perustettujen työväenyhdistysten säännöt jo ennen kuin valta yhdistyksessa oli siirtynyt työväestölle. Vv. 1899-1905, ns. ensimmäisen sortokauden aikana venäläiset pyrkivät mm. monilla hallinnollisilla toimenpiteillä lopettamaan Suomen autonomisen aseman suuriruhtinaskuntana. Työväenyhdistyksiä ajatellen se näkyi siinä, että kuvernöörit sen paremmin kuin senaattikaan eivät lainkaan vahvistaneet työväenjärjestöjen sääntöjä ja ilman virallisia vahvistamisia julkinen toiminta oli mahdotonta. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen järjestäytyminen nähtiin työväen piirissä välttämättömänä, ja uusia yhdistyksiä oli Satakuntaan mahdollista perustaa vain Porin Työväenyhdistyksen kautta. Vuoden 1909 loppuun mennessä Porin Työväenyhdistys vahvisti kaikkiaan 62 yhdistyksen säännöt ja Porin sosialidemokraattisen piiritoimikunnan perustamiseen eli vuoteen 1906 asti se toimi myös niidentoimintaa koordinoivana tukipisteenä. Työväenyhdistys tuki myös ammattiosastoja ottamalle niitä jäsenikseen vuodesta 1900 lähtien. Yleensä ne kuitenkin luopuivat jäsenyydestä sen jälkeen, kun Suomen Ammattijärjestö v. 1907 aloitti toimintansa tai sitä mukaa, kun niiden maata kattavia keskusjärjestöjä perustettiin. Kokonaan ammattiosastot irtautuivat yhdistyksestä kuitenkin vasta kansalaissodan jälkeen, kun poliittinen työväenliike hajautui kahtia.
Toiminnan painopiste muuttui kansalaissodan jälkeen
Työväenyhdistys osallistui vuoden 1905 suurlakkoon asti suoraan Porin kunnalliselämään varsinkin vaalityötä tekemällä. Lakon jälkeen, kun poliittisten ja kunnallisten asioiden hoito oli pääosin siirtynyt kunnallisjärjestölle ja kunnallistoimikunnalle, yhdistys toimi niiden taustalla voimakkaana aatteellisena vaikuttajana. Kansalaissodan aikana työväenyhdistyksen oma toiminta oli lähes pysähdyksissä. Torppakin oli vuodesta 1915 sodan päättymiseen asti venäläisten sotilaiden majoituspaikkana ja sen jälkeen takavarikoituna 1919 asti. Kun kunnallisjärjestö kansalaissodan jälkeen huolehti käytännön poliittisesta toiminnasta, keskittyi työväenyhdistys entistä enemmän talousasioiden ja Torpan hoitoon. Talo olikin erittäin vilkkaassa käytössä. 1920- ja 1930-lukujen poliittinen yleisilmapiiri oli hyvin oikeistolainen. Sen heijastumana työväestön osallistuminen vaaleihin oli laimeaa. Sama innottomuus näkyi myös työväenyhdistyksen toiminnassa: jäsenmäärä laski niin, että se 1920-luvulla olialimmillaan vain 120 jäsentä ja 1930-luvulla vain 65 jäsentä. Niissäkin oloissa yhdistys kuitenkin säilytti selkeän sosialidemokraattisen linjansa ja tiedosti asemansa työväen puolestapuhujana oikeisto-vasemmisto -akselilla. Sotien vuosina 1939-44 järjestötoiminta oli pakostakin lamassa mutta vilkastui hyvin nopeasti sen jälkeen. Työväenyhdistyksen taloudellinen asema vankistui ja jäsenmäärä kääntyi nousuun.
Sosialidemokratian eettiset lähtökohdat yhä kunniassa
1950-luvulta lähtien sosialidemokraatit kaikkialla Euroopassa alkoivat lieventää luokkapuolueajattelua ja nostaa työväen asioiden rinnalle koko yhteiskunnan edun. Suuntataistelua käytiin nyt puolueen sisällä. Porin Työväenyhdistys piti lähinnä Väinö Tannerilta omaksutun linjan mukaisesti taloudellisia realiteetteja tärkeinä mutta painotti myös sosialidemokratian eettisiä lähtökohtia, jotka edellyttävät, että poliittisia ratkaisuja on tehtävä vähintään yhtä paljon ihmisten kuin talouden ehdoilla. Sama trendi on jatkunut. Yhä edelleen yhdistys pitää tärkeänä, että se ei unohda pientä ihmistä mutta myös sitä, että yhteiskuntaa johdetaan ja kehitetään taloudellisten realiteettien mukaisesti.
Monen hankkeen alkuunpanija
Toimintoja, jotka ovat käynnistyneet Porin Työväenyhdistyksen toimesta tai aloitteesta tai sen piiristä:
Yhdistys ja erityisesti sen työväestöön lukeutuvat johtohenkilöt antoivat voimakkaan tukensa ja olivat mukana päättämässä, kun Poriin v. 1902 perustettiin Työväen Osuuskauppa, jonka nimenä myöhemmin oli Osuusliike Kansa rl.
1906 työväenyhdistys päätti ryhtyä julkaisemaan omaa Sosialidemokraatti-nimistä sanomalehteä ja perusti sitä varten Osuuskunta Kehityksen. Lehden ensimmäisenä vastaavana toimittajana toimi Eetu Salin. Mainittakoon, että Väinö Tanner oli Sosialidemokraatin toimittajana muutaman kuukauden ajan vv. 1906-07 ja osallistui silloin aktiivisesti myös työväenyhdistyksen toimintaan. Sosialidemokraattia julkaistiin Porissa kansalaissodan päättymiseen asti, mutta kun Helsingissä ilmestyvä puolueen pää-äänenkannattaja sen jälkeen otti nimen käyttöönsä, on lehti elokuusta 1919 lähtien ilmestynyt Uusi Aika -nimisenä.
Yhdistyksen toimesta perustettiin v. 1906 Porin Sos.dem. Nuorisoliitto, jonka aloitteesta puolestaan perustettiin kahta vuotta myöhemmin nuorisopiirijärjestö. Nuorisoliiton sekakuoro aloitti toimintansa v. 1916.
Porin sos.dem. naisosasto perustettiin 1904 yhdistykseen kuuluvan Porin palvelijatarosaston toimesta työväenyhdistyksen alaosastoksi.
Työväenyhdistyksen alaisena toiminut näytelmäseura aloitti v. 1909 itsenäisenä Porin Työväen Teatterina. Se ja sen “porvarilliseksi vastapainoksi” v. 1924 perustettu Porin Näyttämö yhdistyivät Porin Teatteriksi, joka aloitti toimintansa syksyllä 1931.
Yhdistyksen torvisoittokunta itsenäistettiin 1913 ja seuraavana vuonna perustettiin sekakuoro. Sekä kuoron että soittokunnan yhdistys oli perustanut jo 1887.
Porin Työväenopisto, joka perustettiin 24.5.1917, sai alkunsa viime kädessä työväenyhdistyksen valistustoiminnasta.
Satoja aktiivisia toimijoita
Henkilöitä, jotka vuosikymmenten mittaan eri tehtävissä ovat näkyvästi ja tuloksellisesti toimineet Porin Työväenyhdistyksessä, on satoja, keskeisiä luottamustehtäviä hoitaneitakin useita kymmeniä. Heitä ovat mm.
Opettaja Matti Kauppinen, joka lausui yhdistyksen syntysanat ja pyrki sen piirissä pyyteettömästi monipuolisella kulttuuri- ja muulla toiminnallaan toteuttamaan wrightiläisen työväenliikkeen aatetta.
Ruokalanpitäjä Eetu Salin, jonka johtamien toimintojen kautta Porin Työväenyhdistys saatiin työväestön haltuun ja omaksumaan sosialidemokratia johtavaksi aatteekseen.
Henkilöstöpäällikkö Väinö Vilponiemi, jonka puheenjohtajakaudella 1960-luvulta lähtien yhdistyksessä vakiinnutettiin selkeästi sosialidemokraattinen ajattelu niin puolue-etiikkaan kuin yhteiskunnan kehittämiseenkin liittyvissä kysymyksissä.
Vaikutukseltaan kokoava
Porilaisessa ilmapiirissä Porin Työväenyhdistys on aina ollut ja on edelleenkin poikkeuksellisessa asemassa. Se on vuodesta 1903 lähtien ollut vahva puolueyhdistys, ja sen piirissä oleviin henkilöihin myös ulkopuoliset ovat aina suhtautuneet kunnioittavasti. Tämä vanhastaan myönteinen asennoituminen ja pitkä, kunniakas toiminta ovat vaikuttaneet niin, että yhdistys on paikallisessa sosialidemokraattisessa kentässä jo sadan vuoden ajan katsottu ikään kuin henkiseksi johtajaksi. Työväenyhdistys on ollut vaikutukseltaan kokoava niinäkin aikoina, joina työväenliikkeeseen sinänsä on suhtauduttu vieroksuvasti. Se on ollut arvostettu myös kunnallispolitiikassa: Porin kaupunginvaltuustossa ja kaupungin tärkeimmissä luottamustoimissa on ollut lukuisasti työväenyhdistyksen jäseniä senkin jälkeen, kun kaupunkiin on perustettu useita muitakin sosialidemokraattisia yhdistyksiä.
